Kaikenlaista pientä kivaa.

Jepulis Benjamin. Tänään olen ollut oikein todella ahkera peikkonen. Vaikka keli on ollut pihalla suorastaan hiuksia lennättävä niin mie olen ollut jo kukonlaulusta asti ylhäällä. Toisin sanoen isäntä, kun tuli sänkyyn nukkumaan niin mie siirryin sohvalle evakkoon, koska tuo miun pieni raspikurkku tuppaa korisemaan siihen malliin ettei edes 3M:n korvatulpat välttämättä riitä melusaasteen peittoon. En kuitenkaan siirryttyäni saanut enää unen päästä kiinni, joten päätin aloittaa päiväni huomattavasti normaalia aiemmin.

On siinä jotain hyvää, kun herää ajoissa, nimittäin voi saada jotain aikaiseksikin. Nautinnollisen aamupalan ja kirjatuokion jälkeen ajattelin huoltaa omat kynteni. Mokomat oli jo kasvanut sen verran, että jos mielin tehdä jotain tarkempaa työtä massojen kanssa, niin oli syytä tehdä asialle jotain. Kyllä, olen nuuka ja teen itse omat rakennekynteni. Tulee todella paljon halvemmaksi tehdä ne itse kuin käydä "ammattilaisella" tasasin väliajoin. Rakas ystäväni perehdytti miut aiheeseen vuosia ja vuosia sitten, joten tuttu juttu meikäläiselle. Akryylikynsissä vain on semmonen ei niinkään pieni ongelma. Mokomat aineet haisevat ihan älyttömän voimakkailta, joten tuuletus on kaiken a ja o. Valitettavasti aineet saivat tälläkin kertaa pääni kivistämään sen verran, että oli pakko mennä päikkäreille särkylääkkeiden kanssa homman jälkeen.

Tämmöiset ihan perus kantikkaat miulla on näpeissäni. Nyt vain sain jopa lakattua nuo mokomat.

Jahka särky oli selätetty alkoi kunnon jäätelötehtailu. Pitkän aikaa on ollut mielessä tehdä enemmän jäätelömalleja ja tänään niitä syntyikin monta monituista kappaletta. Hauskinta tässä tehtailussa tosiaan on se, että jossain vaiheessa et tosiaan enää keksi järkeviä väriyhdistelmiä. Niin kävi tänäänkin. Onneksi on olemassa netti ja Pinterest! Tötteröt valmiina oli hyvä jatkaa kauan seisomassa olleiden leivosten koristelu. Noiden himputin ruusujen tekeminen ei tosiaan olisi onnistunut pitkillä kynsillä vaikka miulla omat niksit onkin. Valitettavasti joudun kuitenkin pitämään ammattisalaisuutena tietyt tekniikat. Pahoittelut siitä! Sen verran voin kyllä paljastaa, että useat tuotteet joudun tehdä osissa eli paistamaan monessa eri erässä. Helpottaa huomattavasti työskentelyä.

Vohvelit valmiina.

Ja tässä tämän päivän saalis herkkujen osalta.

Olin jopa niin ahkera, että sain vihdoinkin aloitettua unisiepparimobilen, joka menee lahjaksi isännän veljen tulevalle tyttölapselle. Miusta, kun kuulemma tulee tämän pienokaisen ainoa täti-ihminen! Sieppareita on tullut tehtyä muutamia, mutta tämä on ihka ensimmäinen mobile. Pääsempähän kohta myöskin vähän noitumaan. Oli todella hyvää tuuria, että meidän kylän Jalokivigallerialla oli -70% kaikki tuotteet, koska he lopettivat liikkeen. Surullista kyllä, kun nyt joudun ostaa parantavat kivet muualta. Sain nyt tähän mobileprojektiin koristekiviä ihan pilkkahinnalla ja tuli sieltä hommattua vähän itsellekkin pientä kivaa. Oli ihanaa löytää kantikkaita ruusukvartsihelmiä, mutta jouduin kaikista suurentaa reikiä kotona, koska siepparin punosnaru ei olisi mahtunut muuten läpi. Miksi ruusukvartsia? Ruusukvartsi on energialtaan lempeä ja sopii näin odottaville äideille kuin myös erityisesti pienille lapsille. 

Anne Hietasen kirjassa Valonvoimaa Kivi- ja väriterapiaoppaassa kerrotaan mielestäni todella osuvasti kyseisestä kivestä tähän malliin:

"Ruusukvartsi on kuin isoäiti. Hän tietää ja ymmärtää ilman sanoja. Ruusukvartsi lohduttaa silloin, kun syvät huokaukset nousevat sydämestä ja kuumat kyyneleet huuhtelevat poskia. Se balsamoi sydämestä syvätkin haavat ja opettaa samalla anteeksiantoa, rakastamisen taitoa, huolehtimista omasta itsestä. Kauna ja katkeruus ovat esteitä itsensä hyväksynnälle ja rakastetuksi tulemiselle."

Olen myös valinnut mobileen erittäin suojelevan turkoosin ruusukvartsin rinnalle. Energiakeskus.comissa kirjoitetaan seuraavaa:

"Ystävyyttä kohottavan turkoosin suojelevat voimat helpottavat henkistä virittäytymistä ja rentoutumista sekä auttavat löytämään oman, todellisen elämäntarkoituksen."

Turkoosi on pyhä kivi intiaaneille sekä pidän itse myös sitä erittäin tärkeänä kivenä, kun on kysymyksessä suojelu ja puhdistautuminen. Kukapa ei haluaisi suojella pientä lasta? Näin ollen tuo kivi on myös suuressa roolissa mobilessa. Jahka saan vain hökötystä valmiimmaksi niin pääsen paremmin kertomaan tekovaiheista enemmän.

Kyllä tästä vielä valmis tulee!

Sattuipa tässä viime viikolla erittäin hyvä yhteensattuma Gigantin kanssa. Olen jo tovin pohtinut hankkivani puhelimen, jossa olisi parempi kamera kuin nykyisessä Simasuussa eli Samsungissa, isäpuoltani lainatakseni. Ajatuksen saattelemana otin selvää uusista Samsung S6 ja S7:sta, mutta totesin heti kättelyssä, että ne ovat aivan liian tyyriit meikäläiselle. Ei ihan ole varaa ostaa mitään 700-800:n puhelinta tähän väliin. Miksi puhelin eikä kamera? Kamerat kyllä löytyvät, mutta on vain niin pahuksen paljon helpompaa ottaa kuvat puhelimella, muokata ne halutuksi ja siirtää koneelle. Ei tarvitse näin montaa kertaa leikkiä piuhojen kanssa ja hermotkin säilyy paremmin. Noh, valitin asioista tuttuun tapaan taas siipalleni. Hän sanoi suoraan, että katsoisin Huawein mallistoa. Kasvain sanoi kasvain, joka kasvoi vain! Huawein Honor 7 Premium tuli justiisa viime torstaina Gigantin nettiyömyyntiin alennuksen kera, joten tartuin tilaisuuteen ja tilasin mokoman itselleni. Ei miulla ole kokemusta Huaweistä, mutta koska siinä on Android niin se varmasti passaa miulle. Kävin sitten perjantaina fiilistelemässä fyysisesti kyseistä luuria Gigantissa. Täydellinenhän se oli ainakin 20 minuutin selailun ja tunnustelun perusteella. Toki varmasti siinäkin on jotain parantamisen varaa, mutta pääasia siinä on hyvä kamera ja sehän siitä löytyi. Nyt odottelen kuin kuuta nousevaa, että uusi lelu tulisi kotiin. Gigantti lupasi toimitukselle 3-5 päivään ja nyt mennään neljännessä päivässä. Vahva veikkaus, että paketti odottaa miuu postissa perjantaina eli niin sanotusti kuudentena päivänä. Noh, pääsempähän viikonloppuna kuvailemaan vihdoin ja viimein noita uusia koruja. Hope so eli toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin! Tälläistä mesoamista tällä kertaa. (Äiti saa taas harmaita hiuksia miun kirjotusvirheistä, sorry!)