Taotut sormukset.

Tässä on tarkempi kuvaus, miten tein taotut sormukset.

Mitattu hopealevy leikattuna, oiottuna, viilattuna ja hiottuna. Sormukseen tarvittavan levyn pituuden saa laskemalla halkaisija x pi (3,14). Toimitus lasketaan millimetreinä ja pitää muistaa viilausvara levyn leikkauksessa.

 



Normaalisti levy taivutetaan kolmion muotoiseksi niin, että levyn päät osuvat yhden sivun keskellä toisiinsa. Koska tämänkertainen levy oli paksuudeltaa 2 mm niin levy taipui ovaalin muotoiseksi. Tärkeintä on saada levyn päät aivan kiinni toisiinsa, jotta juottaminen onnistuu. Itselläni jäi aavistuksen auki.

 

Rengas juotettuna. Ja seuraavaksi aihio oiotaan kumi tai muovivasaralla sarvialasimella sekä pyöristetään sormusrautaa käyttäen. Seuraavaksi keitetään sormusaihio rikkihapossa.

 



Sormus oi'ottuna, viilattuna ja hiottuna.

 



Lopuksi sormukset taotaan haluamalla tavalla, mutta pitää kuitenkin muistaa, että sormus venyy reilun 1 mm takoessa. Tämä pitää ottaa huomioon levyä mitattaessa! Loppukiillotus sekä leimaus ja voilá, sormukset ovat valmiit.

Kuviosormukset.

Ensimmäiset sormukset syntyivät kuviovalssilla. Hopealankaa valssattiin kuviovalssilla haluttu kuvio ja kone hoiti kuvioinnin. Muuten sormusten teko ei juuri poikennut messinkirenkaan työstöstä, vain materiaaliltaa ja kooltaan. Taivuttelu, sauman juottaminen, pyöreäksi takominen ja sisäpinnan siistiminen. Olisi kuulemma pitänyt laittaa juotospalat sormuksen sisäpintaan, mutta tätä en kerennyt kuulla. Juote lähti toisessa sormuksessa juoksemaan kuvion mukaisesti, koska olin astettanut palat väärälle puolelle. Noh, tämä olikin minulle vain pikainen kokeiluharjoitus, joten seuraavat tulevat olemaan reippaasti parempia! 

Ensimmäinen juotosharjoitus.

Ensimmäisenä juotosharjoituksena teimme pidikkeen juotosnestekupeille. Messinkilevy leikattiin ja pihdeillä väännettiin mokomasta kolmion muotoinen vänkyrä niin, että päätyosat olivat yhdellä sivulla keskellä kiinni toisissaan. Juotosnestettä eli booraksia pintaan ja kaasupolttimella pinta lämmitettiin lasimaiseksi. Juorosneste sitoo kappaleet yhteen liiman tavoin ja estää samalla hapettumista. Juotospalat paikoilleen ja uudelleen lämmitys sekä itse juottaminen. Juotospalat lähtivät niin nopeasti juoksemaan, etten kerinnyt itse näkemään tapahtumaa. Juotoksen jälkeen kappale heitettiin rikkihappoon kylpemään ja sen jälkeen kratsattiin pinta puhtaaksi, niin kuin aina keittäminen jälkeen. Filssasin pinnat siistiksi ennen oikomista. Takohuoneessa sarvialasimella saimme taottua kappaleen renkaan muotoiseksi.

 Rengas itsessään.

Takomisen jälkeen filssasin pinnat siistiksi ja reunan viilasin tasaiseksi. Seuraavaksi olikin vuorossa renkaan juottaminen tasaiseen alustaan. Työvaiheet olivat samat kuin edellisessäkin: asettelu, nesteellä kastelu sekä lämmittäminen, juotospalojen paikalleenlaitto sekä juottaminen. Loppupelissä ei niin kovin ihmeellistä.

 Rengas ja levy odottamassa juottamista juotosverkon päällä.

Valmis!

Hopeinen paperiveitsi.

Projektin nimi on siis hopeinen paperiveitsi. Kuitenkin kyseinen veitsi ei tule paperiveitsen tehtäviin vaan toimii athamenani. Sain oivallisen idean tehdä itse oma athameni eli rituaaliveitsen, sillä olen ollut sitä vailla koko vakaumukseni ajan. Kävin aiheesta pientä mielipidekeskustelua Suomen luonnonuskontojen yhdistyksen nettisivuilla ja minua kannustettiin tekemään intuitioni mukaan ratkaisut. Päätöksen tehtyäni oli varma asiasta, paperiveitsestä tulee athame. Kuvionkin suunnittelin sen mukaan.

Tehtävänantona siis oli paperiveitsi leijonakuviolla tai omalla haluamallaan kuvalla. Ensin suunnittelin aivan ihanan pentagammi koristelun, mutta ongelmia ilmeni heti, kun aloin tutkia omia ja koulun neulaviilavarastoja. Ilmeni, että tarpeeksi pieniä neulaviiloja ei ollut, joten niin pienen geometrisen kuvion tekeminen ei onnistu. Suunnitelmat muuttuivat siis täysin. En kuitenkaan lannistunut asiasta, sillä varmasti jossain vaiheessa voin tehdä itselleni suuremman veitsen.

Leikattuamme oikean kokoiset palat suuresta hopealevystä, pääsimme ensitöiksemme valssaamaan. Levy piti valssata tietyltä matkalta tietyn paksuiseksi ja lopuksi takoa tasaiseksi. Ensimmäistä kertaa pääsin myös hehkuttamaan koulun suuremmilla kaasupolttimilla. Hehkuttaminen vie esineestä jännityksen, jota takominen, valssaaminen ja muu muokkaaminen saa aikaan. Hehkuttamisessa kuitenkin pintaan syntyy oksidikerros, joka sitten poistetaan rikkihapolla. Tällöin veitsenalkuni pääsi ensimmäistä kertaa kylpemään. Rikkihappo "värjää" hopean pinnan valkoisesksi, joka kylvyn jälkeen poistetaan skratsaamalla eli harjalaikalla. 

Valssattu pötkö.

Työpöytäni pieni kaaos projektin alkumetreillä.

Kuvansiirto tapahtui tällä kertaa ammattimaisesti kaivertajien tyylii. Vesiväriä paksulti esineen pintaan ja kuvansiirto lyijykynällä piirretyllä paperilla pintaan ääriviivoja pitkin uudelleen piirtämällä. Kuvan korjaukset tapahtuivat myös pehmeällä lyijykynällä. Jotta kuva ei sotkeentuisi, niin piti töpöttää kevyt kerros oksalakkaa piirroksen päälle. Mokoman kuivuttua pääsinkin sitten sahailemaan. Sisäkuvioon porasin reiät sahanterää varten.

Sahattuani koko komeuden, alkoi hervoton viilaaminen. Eniten haasteita toi spiraali, koska viilat eivät oikein suosteneet yhteistyöhön spiraalin muodon ja ahtauden vuoksi. Neulaviiloilla viilaaminen on omasta mielestä mukavan tarkkaa puuhaa. Saatuani kuvion viilattua, olikin vuorossa terän merkaaminen ja sahaaminen. Ei mitenkään ihmeellisempää hommaa. Suurin urakka oikeastaan alkoi, kun terän ja kahvan välinen sauma piti viilata oikean paksuiseksi. Tämän vaiheen suoritettuani terän viisteiden viilaaminen alkoi ja siinä menikin tovi jos toinenkin. Viisteiden valmistuttua piti vielä filssata naarmut pois, jotta voi aloittaa kiillotuksen ja näin ollen urakan loppuhuipennuksen.

Työ kaikkineensa oli mielenkiintoista, mutta suurin haaste olikin saada suuri kiiltävä pinta veitseen. Toisinsanoen tarvitsee pitkää mieltä täydelliseen lopputulokseen. Omani ei täydellinen ole lähimainkaan, mutta kukaanhan ei ole seppä syntyessään. Ehheh.

 Ja tässä komeilee valmis veitsi. Pitänee ottaa myöhemmin parempi kuva, jahka onneton pääsee pois vitriinistä.