Pienen pientä päänvaivaa.

Voihan vimpa! Tässä on mennyt jo piiikkanen tovi, kun viimeksi olen tänne jotakin oikeata asiaa kirjotellu. Yritän tässä kovasti luvata itellein (kuin myös teitille), että tämä peikko ottaa nyt itseään tukasta kiinni ja ainakin yrittää kirjoittaa jotain asiaa kerta viikkoon. Olisinko siihen tyytyväinen? Hell yeah!

Mitä siis on mahtunut tähän hiljaiseloon? Jokseenkin paljon ongelmia oman kuupan kanssa. Yhden vaivan, kun sai hoidettua pois päiväjärjestyksestä niin toinen seuraa heti tilalle. Mikä siis on tämä kuuluisa ongelma? Krooninen migreeni. Eikä mikää kiva semmoinen. Jouduin muunmuassa ottaa pienen hengähdystauon koulun suhteen, sillä kipuilut estivät ja estävät edelleen aikaslailla meikäläisen arkea. Saatikka, kun yrittää keskittyä täysillä johonkin projektiin niin moisesta ei meinaa tulla mitään. Lääkäritkin on vähän kysymysmerkkinä miun suhteen. Viimeisin hoitokokeilun nimi on Botox ja toistaiseksi se ei ole tepsinyt, mutta katsotaan, miten käy seuraavalla kerralla. Noh, jätetäänpä nyt nuo terveysongelmat tähän. Turhan ikäviä pohdittavaksi sen enempää.

Sairaalassakin tuli vietettyä pari hukkaan heitettyä päivää.

Mitä muuta on kuulunut? Noh, ainakin sen verran voin paljastaa, että massailu on totaalisesti lähtenyt lapasesta, sillä olen tässä jo tovin kyhäillyt Facebookiin myynti-sivustoa. Siinäpä sitä päänvaivaa onkin! Kauhiasti kuulemma kaverit ja heidän lähipiirinsä on kärkkynyt miun tekemiä herkkusia. Paljon on tullut uusia herkkuja ja lisää vain tulee! Hauskaa on välillä huomata noita mokomia tehdessä, että meinaapi miun värimielikuvitus tehdä tepposet. Hän ottaa ja lähtee kaukomatkalle noin niin kuin hauskasti ilmaistuna. Joskus vain ei meinaa millään enää keksiä uusia värejä tai väriyhdistelmiä vaikka niitä luulisi olevan miljoonia. Siinä vaiheessa onkin hyvä pitää pieni paussi tekemisiin. Pahus vaan, kun tietyissä asioissa olen suoranainen perfektionisti ja haluan kaiken olevan täydellistä. Kaikkeahan saa haluta vai mitä?

Yhdelle illalle kaiketi ihan riittävästi hommaa.

Mitä uusia herkkuja onkaan syntynyt? Marenkeja, macaroneja, jäätelöitä, leivoksia, kakkuja... mitä näitä nyt on? Pari periaatetta miulla ainakin on näiden suhteen nro 1: Mitään ei tehdä otsa rypyssä aka kiukkuisena (näiden pitää olla hauskoja sekä rakkaudella tehtyjä koruja) ja nro 2: Mitään tavallisia englannin lakuja mie en tee  (niitä, kun myydään melkein joka kulmassa) vaan tuotteiden pitää olla miun näköisiä sekä uniikkeja eli totaalisen ylisöpöjä.

Niin ja ollaan myö isännän kanssa vähän keskusteltu häistäkin, mutta ne on onneksi vasta kolmen vuoden päästä (toivottavasti!). Se on semmonen rumba, että näemmä joudun pystyttää siitä ihan oman bloginsa, sillä tekemistä ja pohdittavaa riittää muidenkin päänvaivaksi asti. Onneksi on tiivis ystäväporukka auttavana kätenä ja diapamina. <3

Että tälläistä tähän hetkeen. 

Ihka ensimmäinen kivenistutustyö.

Jepulis. Tehtävänä oli suunnitella koru, johon istutettiin kehysistutuksella pyöröhiottu kivi. Toiset luokkalaiset muistaakseni teki riipuksen, mutta minä päätin tehdä sormuksen. Kiveksi valitsin ovaalin onyksin. Suunnitelmissa oli tehdä isohko sormus.

Suunnitteluvaihetta sekä materiaalit poimittuna.

Tähän kuvaan mennessä olin valmistanut sormusaihion, sahannut päällisen sekä juottanut sen kiinni aihioon eli renkaaseen. Halusin kiven lisäksi vähän muutakin ilmentämään suhteellisen boheemia sormusta, joten juotin päihin yhteensä kuusi hopeapalloa. Varsinainen kehyskin on tässä vaiheessa paikoillaan. Istutuksessa tulee aina oltava niin sanotut valoaukot, jotka myös toimivat eräänlaisena viemäröintinä (lika ja pöly ei jää istutuksen sisälle aiheuttamaan harmeja). Niinpä siis tein hyvin yksinkertaiset valoaukot, koska milestäni tämä yksilö ei tarvinut muita katseenvangitsijoita, kun päällinen on jo niin näyttävä.

Seuraavaksi kivipaikoilleen kaiverruskuulaa hyväksikäyttäen. Kivi siis laitettiin paikoilleen ja itsetekemällä istutuspunselilla painettiin kehys tiiviisti kiinni kiveen. Lopuksi tasokaivertimella siistittiin kehys kauniiksi ja istuvaksi.

Istutusvaiheessa kehyksen juotos paljastui hivenen ikävännäköiseksi, joten päätin koristella juotosreunan pienellä punsselilla. Halusin, että reunaa koristaa pienet reiänkaltaiset kuopat.

Loppujen lopuksi lopputulos onkin oikein sievä!

Ontto manttelisormus

Elikkäs meitille annettiin tehtäväksi tehdä ontto manttelisormus. Sormuksen valmistus on periaatteessa hyvinkin simppeli, mutta ainakin itselläni ärräpäitä lensi kaikennäköisiin pieniin kömmähdyksiin. Toisinsanoen jouduin tekemään loppujen lopuksi sormuksen toistamiseen kokonaan alusta. 

Aloitus on enemmän kuin simppeli. Tarvitaan "vaippa" eli sormuksen ulkoinen osio sekä putki.

Tässä vaippa on juotettu päistään kiinni toisiinsa, komeus muotoiltiin haluttuun muotoon sekä asetettiin putken päälle. Vähän sai tehdä töitä, jotta vaipan sai paikoilleen, sillä se meinasi olla pikkasen nafti alkuun. Hyvin se loppujen lopuksi asettui paikoilleen.

Tässä kohtaa vaippa ja putki on juotettu kiinni toisiinsa, ylimääräinen putki sahattu ja viilattu pois. Kuvassa parhaillaan asetan ja juotan sormuksen kannen paikoilleen. Sormuksen kanteen saimme vapaaehtoisesti esimerkiksi sahata haluama kuvio. Alunperin tässä kohtaa minulla tuli kömmähdys, koska vaipan sauman juotoksen ottivat itseensä ja sain aikaiseksi kamalan näköisen aukon sormuksen kylkeen. Ei auttanut kuin aloittaa kokonaan alusta, koska sitä ei saanu enää korjattua kuntoon.

Ai jai! Tässä nyt mokoma on melkein valmiina. Enää puuttuu loppusiistiminen sekä kiillotus.

Tässä koko murheenkryyni siis on valmiina. Toki viimeisiä kiillotuskertoja tehdessäni sormus lipesi näpeistäni ja paiskautui suoraan kiillotuskouruun. Muistoksi tapahtuneesta sormus sai pienen lommon kylkeensä. Joskus aion kyllä tehdä oikeasti onnistuneen yksilön.