Uuden vuoden lupaus

Olette varmasti huomanneet, etten ole päivitellyt blogiani turhan usein. Uuden vuoden lupauksena lupaan, että jatkossa yritän kirjoittaa vähintään kerran viikossa tai aina, kun olen saanut jotain aikaiseksi.

Talvi on minulle henkilökohtaisesti raskainta aikaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. En varmasti ole ainoa suomalainen, joka kärsii kaamosmasennuksesta. Olen monta kertaa miettinyt, että edellisessä elämässä olen ollut varmasti siili. Möngin hitaasti eteenpäin ja käperryn talven tullen omaan koloon nukkumaan muutamaksi kuukaudeksi. Onnekseni täällä Lahdessa lumesta ei ole tietoakaan. Tänäkin vuonna sain todeta, etten talven tullen ole väkerrellyt juuri mitään. Oikeastaan olen vain kutonut.

Tässä on tämän vuoden ensimmäinen neuletyöni: tuubikauluri.

Käytin mokomassa helmineulosta. Kiitos äidille neuvoista!

Lankana toimi Fabel ja puikot olivat 5mm.

Napit löysin pitkän etsimisen jälkeen Lahden Neppinapista.

Ystävälleni Sarille suuret kiitokset napinläpien ohjauksesta!

Seuraavaksi syntyivätkin säärystimet Merinon extra finella ja 4 mm puikoilla.

Sainhan minä tosiaan myös valmiiksi uudet massakokeilunikin, jossa käytin apua Pörrö Sahlbergin upeaa kirjaa.

Valkoista helmiäis massaa, jonka värjäsin alkoholimesteella.

Hivenen sotkuista hommaa, mutta ai vitsi kuinka ihana lopputulos syntyikään!

Mikäli itse käytät alkoholimustetta massojen värjäykseen niin suosittelen viimeistelemään osat kirkkaalla lakalla. Mokomat värjäävät muuten kaiken kosketuksissa olevan.

Myös syntyivät muutamat korvakorut:

Nämä ihanuudet ovat materiaaliltaan kukui-pähkinää.

Pöllöt vaan ovat niin ihania :)

Uusi päivä...

... ja uudet kujeet.

Vietin jälleen kokonaisen päivän keittiössä tehden herkkukoruja ja vähän muutakin. Suurimmaksi osaksi testailin uusia ideoita sekä kokeilin erilaisia varastossa lojuvia muotteja. Parin tunnin sadattelun jälkeen luovuin ajatuksesta tehdä uusi syyskoru, mutta massa ja muotit eivät suostuneet tekemään kanssani yhteistyötä. Ehkä jatkan kokeilujani uudelleen huomenna. Sain uuden satsin donitseja lakattua ja kuivatettua toisen kerran. Herkkuja-osiosta löytyy siis uusia "makuja" ja variaatioita. 

Olihan minun tietenkin  pakko tehdä itselleni uudet arkikorvakorut:

Ah, lakuja! Ja tietenkin taas mustaa.

En tiedä mikä minuun meni, mutta oli pakko kokeilla tehdä pipari-korujakin.

Sain myös tilaisuuden kokeilla pastelliväreillä värjäämistä. Onnistuipahan tuo.

Lisäksi tein ensimmäiset venytyskoru-kokeilut, onnistuivathan nuo. On vaikeaa saada tehtyä juuri tietyn paksuista korua, joten keksin siihenkin ratkaisun. Teen korvassani olevaan lävistystunneliin/plugiin pujotettavat korut. Ei siis tarvitse sählätä kokoajan työntömitan kanssa ja onpahan tämä ratkaisu ainakin hygieeninen! Hyvä minä!

 Faktaa: Polymeerimassasta voi tehdä myös esimerkiksi venytyskoruja. Pitää kuitenkin muistaa, että massa on normaaleja lävistyskoruissa käytettäviä materiaaleja huokoisempaa. Pidä siis huoli hygieniasta, mikäli näitä käytät. Desinfioi siis korut ja lävistys/reikä vähintään kahdesti päivässä, jotta vältytään ikäviltä infektioilta. Älä käytä paljon kulunutta korua!

 Päivän lopuksi viimeistelin vielä uuden huopakorun, jonka kuva on tässä:

Ähellyksen aherrus.

Tänään pidin tiukan linjan askartelupäivän, jotta saisin keskeneräisiä töitä valmiiksi. Voin olla ylpeä itsestäni, kun olen viettänyt koko päivän keittiössä tiukasti keskittyneenä hommiin. Myyntiin menevät donitsit ovat iloisesti uunissa ja nyt voin kerrata onnistumisiani tämän blogin parissa. Kaiken keskellä onnistuin paistamaan kasan lettuja, joita menen nautiskelemaan tasan nyt. Jatketaan siis huomenna.

Tälläistä olen siis ahkeroinut:

Päiväni alkoi unensieppaajien merkeissä.

Oli pakko ripustaa tämä hökötys keittiön lamppuun, jotta sain aseteltua koristeet paikoilleen.

Tälläinen rakas siitä sitten tuli. Pituutta kertyi yli puoli metriä.

Ähelsin myös niittipannan itselleni.

Donitsin odottamassa uuniin pääsyä.

Tuulien tuiverrukset

Uusia tuulia luvassa syksyksi eli toisin sanoen saan melkein juosta kieli vyön alla ympäri kaupunkia sekä muita maita ja mantuja. Tänään vahvistui, että pääsen ilahduttamaan sekä myymään herkkujani eteenpäin. Kiire toisin sanoen polttelee jo jalkapohjia. Onneksi olen kuitenkin fiksu ja keksin käyttää lahjapaperia korupussien valmistukseen. Rahaa palaisi muuten ihan liikaa valmispusseihin. Tietysti on myös olemassa vanhat aikakausilehdet, kiitos ideasta äiti, joita voi uusiokäyttää pussien valmistukseen. Sitten on vielä nuo tekemättömät "käyntikortit". Onnekseni Sinellissä oli vielä kuvioleikkurit alennuksessa eli materiaalit ja työvälineet ovat valmiina, kunhan vain jaksaisi aloittaa itse urakan.

Jälleen ideoita tulvii päähän siihen tahtiin, että on jo pakko laittaa kaikki paperille, jottei mikään unohdu. Jestas, sain tässä tovi sitten ajatuksen, että laittaisin kuntoon vanhan ja ainoan valokuva-albumini, jossa on tärkeimmät muistot seurakunnan päiväkerhon ajoilta aina lukioon asti. Pahuksen albumi kului rikki lähes säännöllisestä selailusta. Mutta mikä se ajatus sitten olikaan? Päätin tehdä  uuden albumin, jossa jokainen sivu on koristeltu niin sanotusti skräppäyksen tyyliin. Uusi harrastus? Tuskimpa. Tiedän ainakin, että moisen suunnitelman toteuttaminen vaatii rutkasti aikaa ja RAHAA. Ah, mutta hei ehkä korut voisivatkin rahoittaa tämän hankkeen? Vitsi mie oon nero!

Tässä on myös uusin aluevaltaus, joka koristaa meidän perheen ulko-ovea.

Voisin sanoa, että unensieppaajien teko on ihanan rentouttavaa kaiken muun piiperryksen lomassa. Suosittelen kaikkia kokeilemaan, sillä noin upean esineen saa toteutettua todella yksinkertaisilla ohjeilla ja halvalla.

Mikäli joku on kahvin ystävä niin kokeilkaa myös seuraavaa:

 Laittakaa lasikulhoon kokonaisia kahvipapuja sekä vaniljalta tuoksuva kynttilä niin täydellinen kodin tuoksu on valmis. Näemmä Lidlistä ainakin saa espressopapuja alle 10e kilohintaan. Kuvassa Partyliten vaniljakerman tuoksuinen pilarikynttilä. Täydellistä ja niin romanttista!

Rakkaat pöllöt ja kivet

Tovi onkin jo vierähtänyt blogi julkaisusta, joten nyt on aika aloittaa itse kirjoittaminen. Kuluneena aikana olen saanut valmiiksi yhtä ja toista. Olen onnistunut ilahduttamaan muutamaa hyvää ystävää ihanilla pikku paketeilla. Namusia on siis postitettu ympäri Suomea ja parikin eksyi jopa Englantiin asti.

Mutta katsokaa, millä äitini on onnistunut ilahduttamaan vuorostaan minua:

Kyllä äiti tietää, että minä rakastan pöllöjä!

Iki-ihana pöllölaukku on kulkenut määrätietoisesti mukana siitä päivästä lähtien, kun moisen sain olalleni.

Tämä jos mikä karkottaa synkät ajatukset!

Kääk, miten söpö kukkaro tupsahti postiluukusta! Saipa laukku pikku veljenkin.

Ideoita ideoiden perään. Syksy on minulle henkilökohtaisesti inspiraation aikaa ja silloin tuleekin tehtyä jos jonkinmoista väkerrystä. Odotan innolla Helsingin Wanhassa Satamassa järjestettäviä kädentaitomessuja, jotka ovat 14.-15.09.2013. Sarjassamme parhaimmat messut, missä olen ikinä käynyt! Ah, ja tietysti on vielä Lahden Kivikerhon järjestämät kivi- ja korumessut Lahden Jokimaan ravikeskuksessa 05.-06.10.2013. Itse en ole näillä messuilla kuin asiakkaana, mutta eipä se meikäläistä haittaa. Hamstrausta siis tiedossa tässä taloudessa!

Pari päivää sitten sain vihdoin valmiiksi pitkään mielessä pyörineen idean. Kyseessä on siis rituaalirasia, jossa voin säilyttää hankkimiani ladattuja jalokivia. Mikäli joku nyt ihmettelee asiaa niin sanottakoon, että olen elänyt ja noudattanut wiccain elämäntapoja jo melkein kymmenen vuoden ajan. Enempää en täällä rupea valistamaan lukijoita aiheesta, joten olkaa hyvät ja lukekaa kirjoja niin saatte selvyyden.
Jalokivet ovat aina olleet lähellä sydäntäni niiden vaikuttavien energioiden ja värien vuoksi. Oli surullista säilyttää niitä laatikon pohjalla, joten tein niille oman rasian. Näin niiden lataus ja voima pysyy paremmin tallessa ja ne pääsevät lataamaan myös toisiaan. Latauksella tarkoitan kuun valon imeytymistä kiveen. Okkultismista tai ei, jalokivet sopivat kaikille.

Kaiken alku ja juuri

Rakkaat naiset ja herrat, karvaiset ja karvattomat.

Olen viimein saanut pitkäaikaisen haaveeni ja tavoitteeni toteutettua. Pitkään olen pohtinut perustavani oman blogin, joka toimisi samalla sekä päiväkirjana, että myös kädentaidon portfoliona. Täältä siis löytyy kaikkea, mitä olen käsilläni tehnyt. Eipä tämä juuri muuta vaatinut kuin hyvää suunnittelua sekä viitseliäisyyttä aloittaa. Niin sanottuna pohjana käytin omaa paperista Käsityöläisen portfoliota, jonka tein kultasepäalan pääsykokeita varten. Nyt säästyy sekä luonto, että omat hermot, kun kaikki on vihdoin valmista.

Suuri kiitos kuuluu siis:

 Ystävälleni Sarille, joka opasti minua blogin luomisessa

sekä

kaikille niille palleroisille, jotka ovat kannustaneet minua eteenpäin.

- Eteenpäin sanoi mummo lumessa! -