Heti alkuun toivotan kaikille oikein hyvää alkanutta uutta vuotta! Onnekseni nämä joulun ja uuden vuoden olen viettänyt lunkisti. Ei sen ihmeellisempää hössötystä tai hötkyilyä. Perheen kesken vietetty joulu on aina paras, mutta olen edelleen sitä mieltä, että lapset tekevät joulun. Itselläni ei ole lapsia (jos kissoja ei lasketa), joten joulu ei tunnu joululta niinkuin omassa lapsuudessa. Ei joulukuusta, koristeita, lunta, Joulupukkia... Toisaalta niin kauan, kun ei ole lapsia niin voi nauttia joulusta juuri niin kuin haluaa, rauhassa.
Olin näemmä ollut kiltti, kun Joulupukki toi minulle muun muassa seuraavia:
- teenkeittimen
- hieromaistuimen
- paperileikkurin
- teetä
Ja ystäväni muisti minua aivan ihanalla meikkipussilla ja tuubihuivilla. Kiitos Kirsi!
Teen ystävänä kärsin pitkään pienestä ongelmasta: irtoteen säilytys. Mikäli haluaa teestä kaiken irti niin suisittelen aina irtiteetä. Säilyvyys tosin kärsii, jos tee on ainoastaan omassa pussissa. Pussin sulkijat auttavat hiukan, mutta tällä kertaa halusin saada kaikki teeni nätisti ja siististi kaappiin ilman suuria ongelmia. Etsin pitkään pieniä kyljellään olevia lasipurkkeja, mutta niitä ei vain tahtonut löytyä ja hinnatkin olivat huimia. Kärkkäiseltä löysin täydellisen vaihtoehdon, hillopurkit! Pienet hillopurkit siis kantoon ja askartelemaan.
Tällaisia niistä sitten tuli:
Askartelin jokaiseen purkkiin etiketit, eteen teen nimi ja taakse ainesosat.
Kyllä nyt pysyy aromit tallella ja onpahan siististi kaapissa. Sanoin kyllä isännälle, että hän voisi nikkaroida seinälle ison hyllykön, johon saisin kaikki teeni kauniisti ja helposti esille.
Tulipa tuossa jo syntymäpäivälahjanikin etukäteen kotiin. Ihan ihka oma
yleiskone, jota olen toivonut ties kuinka ja monta vuotta! Voi kiitos kulta!
Tänä tulevana vuonna olen sitounut leipomaan herkkuja, kun nyt on hieno konekin helpottamassa työtä. Pääsette siis pällistelemään noitakeitoksiani. Voin vain kuvitealla Kirsin muistelevan tämän luettuaan meikäläisen käärmekeitoksiani. Kyllä, keitin tuossa pari vuotta sitten Metso-leirillä kuolleen pienikokoisen sukkanauhakäärmeen (ajatauksena hyödyntää luut). Loppujen lopuksi kärmes olikin liian pieni ja luut liian hauraat, jotta niistä olisi saanut tehtyä mitään. Voin tähän väliin todeta, että keitetty käärme haisee ihan kalalta.
Selvityksenä kaikille: yhtenä harrastuksenani on metsästys ja olen ollut Uudenmaan piirin riistanhoitoyhdistyksen pitämällä lapsille ja nuorille tarkoitetulla Metso-leirillä ohjaajana jo yli 10 vuotta (jos oikein muistan). Tänäkin vuonna olen sinne menossa.
Nämä jaarittelut loppuvat nyt tältä erää tähän, mutta kirjoittelen myöhemmin hieman lisää joutavuuksia teidän iloksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti