Joudun surullisena kertomaan erittäin rakkaan kissani poismenosta. Rakas ja aina niin ihana Tella nukkui eilen pois.
Muuttaessani vanhempieni hoivista omaan kotiin tiesin, että haluan seurakseni kissan. Mieluiten kaksi. Mennessäni Lahden eläinsuojeluun, silloiseen Kodittomiin kissoihin, kysymään, josko saisin antaa kahdelle kissalle uuden kodin. Mennessäni tapaamaan Tellaa ja hänen siskoaan Mamia, Tella tuli heti luokseni ja puski kättäni kehräten. Tytöt olivat tuolloin vuoden vanhoja. Tiesin, että he valitsivat minut ja tulisivat kotiini.
Vaikka Tella oli aina se arempi sisko niin silti hän oli vilpittömästi vienyt sydämeni. Arka tai ei, hän rakasti mamman jekuttamista. Kerran tajusin jahtaavani pitkin kämppää kissaa, jolla oli viineri hampaissaan. Juusto ja varsinkin juustosipsit olivat Tellan suurinta herkkua. Söipä tuo kerran itsensä läpi pussin, päästäkseen herkkupalloihin käsiksi. Mielettömällä ruokahalulla varustettu kissa innostui aina ruoasta niin, että häntä oli pörröllään (nimitinkin Tellan joukuusi-hännäksi). Likka myös rakasti tennissukkien raahaamisesta. Yleensä aamulla oli jonnekkin päin kämppää ilmestynyt kasa sukkia. Mieluiten hän raahasi niitä laulellen samalla. Iltaserenaadit olivat aina ihania. Raukka raahasi kerran myös hivenen ruurempaa saalista, collegehousujani. Sinä senkin persoonallinen hömppä.
Voi niitä kauniita muistoja, mitä rakkaastani jäi. Tulet kulta olemaan aina sydämessäni.
Rakkaan Tellani muistolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti