Hopeinen paperiveitsi.

Projektin nimi on siis hopeinen paperiveitsi. Kuitenkin kyseinen veitsi ei tule paperiveitsen tehtäviin vaan toimii athamenani. Sain oivallisen idean tehdä itse oma athameni eli rituaaliveitsen, sillä olen ollut sitä vailla koko vakaumukseni ajan. Kävin aiheesta pientä mielipidekeskustelua Suomen luonnonuskontojen yhdistyksen nettisivuilla ja minua kannustettiin tekemään intuitioni mukaan ratkaisut. Päätöksen tehtyäni oli varma asiasta, paperiveitsestä tulee athame. Kuvionkin suunnittelin sen mukaan.

Tehtävänantona siis oli paperiveitsi leijonakuviolla tai omalla haluamallaan kuvalla. Ensin suunnittelin aivan ihanan pentagammi koristelun, mutta ongelmia ilmeni heti, kun aloin tutkia omia ja koulun neulaviilavarastoja. Ilmeni, että tarpeeksi pieniä neulaviiloja ei ollut, joten niin pienen geometrisen kuvion tekeminen ei onnistu. Suunnitelmat muuttuivat siis täysin. En kuitenkaan lannistunut asiasta, sillä varmasti jossain vaiheessa voin tehdä itselleni suuremman veitsen.

Leikattuamme oikean kokoiset palat suuresta hopealevystä, pääsimme ensitöiksemme valssaamaan. Levy piti valssata tietyltä matkalta tietyn paksuiseksi ja lopuksi takoa tasaiseksi. Ensimmäistä kertaa pääsin myös hehkuttamaan koulun suuremmilla kaasupolttimilla. Hehkuttaminen vie esineestä jännityksen, jota takominen, valssaaminen ja muu muokkaaminen saa aikaan. Hehkuttamisessa kuitenkin pintaan syntyy oksidikerros, joka sitten poistetaan rikkihapolla. Tällöin veitsenalkuni pääsi ensimmäistä kertaa kylpemään. Rikkihappo "värjää" hopean pinnan valkoisesksi, joka kylvyn jälkeen poistetaan skratsaamalla eli harjalaikalla. 

Valssattu pötkö.

Työpöytäni pieni kaaos projektin alkumetreillä.

Kuvansiirto tapahtui tällä kertaa ammattimaisesti kaivertajien tyylii. Vesiväriä paksulti esineen pintaan ja kuvansiirto lyijykynällä piirretyllä paperilla pintaan ääriviivoja pitkin uudelleen piirtämällä. Kuvan korjaukset tapahtuivat myös pehmeällä lyijykynällä. Jotta kuva ei sotkeentuisi, niin piti töpöttää kevyt kerros oksalakkaa piirroksen päälle. Mokoman kuivuttua pääsinkin sitten sahailemaan. Sisäkuvioon porasin reiät sahanterää varten.

Sahattuani koko komeuden, alkoi hervoton viilaaminen. Eniten haasteita toi spiraali, koska viilat eivät oikein suosteneet yhteistyöhön spiraalin muodon ja ahtauden vuoksi. Neulaviiloilla viilaaminen on omasta mielestä mukavan tarkkaa puuhaa. Saatuani kuvion viilattua, olikin vuorossa terän merkaaminen ja sahaaminen. Ei mitenkään ihmeellisempää hommaa. Suurin urakka oikeastaan alkoi, kun terän ja kahvan välinen sauma piti viilata oikean paksuiseksi. Tämän vaiheen suoritettuani terän viisteiden viilaaminen alkoi ja siinä menikin tovi jos toinenkin. Viisteiden valmistuttua piti vielä filssata naarmut pois, jotta voi aloittaa kiillotuksen ja näin ollen urakan loppuhuipennuksen.

Työ kaikkineensa oli mielenkiintoista, mutta suurin haaste olikin saada suuri kiiltävä pinta veitseen. Toisinsanoen tarvitsee pitkää mieltä täydelliseen lopputulokseen. Omani ei täydellinen ole lähimainkaan, mutta kukaanhan ei ole seppä syntyessään. Ehheh.

 Ja tässä komeilee valmis veitsi. Pitänee ottaa myöhemmin parempi kuva, jahka onneton pääsee pois vitriinistä.