Opintielle.

Voihan nenä! Mistäköhän sitä oikein aloittaisi tarinoimaan, kun opiskelun alku on kyseessä. Ensimmäisenä päivänä oli hurjan jännittävää astella koulutiloihin, kun ei tiennyt mitä on vastassa. Tietysti ennalta tiesin, että ensimmäinen viikko menee aina kouluun, työtiloihin ja ihmisiin tutustumisessa ja näinhän siinä kävikin. Paljastui, että luokkakoko on suhteellisen suuri, 21 opiskelijaa. Muutama nuori on tullut suoraan peruskoulusta tänne kultasepänalanopintoihin. Nostan heille huimasti hattua, sillä tänne pääseminen ei todellakaan ole helppoa. Kaikki muut ovat minua kolmesta viiteen vuotta nuorempia, mutta löytyyhän meitä "vanhuksia" muutama. Miehiä luokallamme on huimat kaksi kappaletta. Jahka hivenen näki ja tutustui muihin niin voi vain todeta, että kaikki on aivan ihania, helposti lähestyttäviä ja omaperäisiä ihmisiä. Opettajatkin ovat mahtavia persoonia ja ymmärtävät todella hyvin meitä vasta-alkajia.

Ryhmähenki luokassa on päivästä toiseen hyvä. Mikäli jokin asia jää häiritsemään tai on kysyttävää niin aina joku on vastaamassa tai neuvomassa eksynyttä. Toisinsanoen työpäivät sujuvat jouhevasti, kun on aina kaveri jonka kanssa voi turista joutavia, jos ei muuta fiksumpaa tekemistä löydy.

Toisen luokan oppilaat pitivät meille ykkösille jopa yhden erittäin viihdyttävän tutustumisillan koulutuntien jälkeen. Pääsimme kaikki keskustelemaan fiiliksistä sekä tutustumaan toisiimme. Ongimme muun muassa makeisia, maalattiin jalanjälkemme suurelle paperille, sahasimme messinkilevyihin toistemme profiilikuvia, suurensimme kuparisormuksia, pähkäilimme työkalujen nimiä sekä viimeisenä maalasimme opettajistamme muotokuvat. Hauskinta taisi olla opettajilla, kun he nauraa räkättivät meidän antitaiteellisille tuotoksillemme.

Teoriaa, teoriaa ja teoriaa. Toki erittäin mielenkiintoista sellaista. Ammattikemia myrkyistä oli minulle erittäin mieluinen, koska koin ensimmäistä kertaa tajuavani kemiasta jotain. Tietysti meidän kemia keskittyy vain ja ainoastaan asioihin, joiden kanssa olemme työn puolesta tekemisissä. Ei siis mitään jonninjoutavia kaavoja tai laskuja vaan tiukkaa faktaa. Materiaaliopissa pääsimme tutustumaan teoriapohjalta käytettäviin jalometalleihin sekä sekoituksiin. On ihanaa saada ahaa-elämyksiä asioista, jotka ovat mietityttäneet kauan, mutta nyt niihin sai kunnon vastaukset ja syyt. Projektiopiirtäminen varsinkin on ollut virkistävää ja innostavaa opittavaa. Koskaan aiemmin en ole välittänyt tai tajunnut mitään arkkitehtuurisia piirrustussäännöistä tai muista mittapiirrustuksista, mutta nyt nekin on auennut. Perusteet ovat nyt jotenkin hallinnassa ja vaikeustasoa lisätään tasaiseen tahtiin. Todennäköisesti luvassa on ärräpäitä ja harmaita hiuksia, mutta onhan meidän opittava tämä "tylsäkin" puoli ammatinharjoittamisesta.  Harjoitus tekee mestarin!

Tässäpä tämä tilitys ja lisää on tulossa tuonnempana.

Projektio-opin sekasotku.